Meitsi fiilistelee sieniä ja oon fiilistelly pienestä pitäen. Kuvassa on tällä kertaa kuusilahokka (Hypholoma capnoides)

Olen Tuomas Lilleberg. Kerron ensin lyhyesti kuka luulen olevani nyt ja sitten päästään käsiksi kehitykseen, josta nykyelämäni tärkeät teemat ovat nousseet.

Yritän kuluttaa vähän ympäristöä keinoilla, jotka voivat olla monien mielestä vieraita. Tätä on  ruoan ja tarvikkeiden dyykkaaminen ja liftaaminen. Tätä on edullisesti, mutta mieleltään rikkaasti eläminen. Siksi nautin elämisestä kommuunissa ja tykkään harrasteista, jotka eivät niin vaadi välineitä, vaan sisäistä luovuutta. En sulje pois yhteiskunnan hyväksymiä keinoja elää. Pyrin pois vastakkainasetteluista niiden olemassaolon tiedostaen. Käyn töissä, myös sijoitan. Hyvä tarkoitus usein pyhittää keinot.

Kaikessa pyrin kohti henkistä hyvinvointia. Siitä alkaa seikkailu, joka ulottuu erilaisten kulttuurien ja  tyyppien, myös nykyisen maailmankuvani kohtaamiseen. Kuka SIIS minä olen, mitkä ovat vahvuuteni, kuinka löydän itseni tai tarkemmin: tarvitseeko minun? Haen vastauksia ja kysymyksiä yritysten ja erehdysten kautta. Olen vain ihminen, kuten sinäkin. Tuon esille näkökulmani, joka pohjautuu samoihin ilmiöihin, kuin mitä SINÄKIN arjessasi koet, tiedostaen tai tiedostamatta.

 

Mistä tynnyristä olen tullut? Miten olen päätynyt tähän? Seuraavaksi kerron oivalluksista, kohtaamisista, myötä- ja vastoinkäymisistä, jotka ovat tuoneet mut tähän pisteeseen.

I’m Tuomas Lilleberg. First, I tell who I think I am and then we grab on progress, where the important themes of my life now have sprouted.

I try to consume less for environmental reasons, in ways that some might think as eccentric. These are, for example, dumpster-diving and hitch-hiking. It’s living with low cost, and mentally high quality life. Therefore I enjoy living in a commune and do things, in which creativity is rather needed than equipment and items. I don’t exclude approved ways of society. I strive away from polarized views. I work, also invest. I focus on good intention.

I strive towards mental health in everything. It launches an adventure, that leads me to encounter diversity of life, culture, worldviews, especially my own. SO, who am I, what are my strengths , how do I find myself, or more accurately: Do I need to? I search for for questions and answers through trial and error. I’m only a human, like you. I bring up my perspective that grounds for same phenomena, that also YOU encounter in everyday, notifying them or not.

Under what rock have I grown? How have I ended up on this state? Next I reveal sensations, confrontations, trials and errors that have brought me where I am now.

Mun piirteiden tarinaa // Story behind my characteristics

Luonto // Nature


 

20150927_161855Luonto on ollut selkeästi mukana jo pienestä lähtien. Halu oppia tietämään siitä lisää, sen viisaudesta ja ikuisuudesta ohjasi mut opiskelemaan biologiaa yliopistoon. Opiskelutodellisuus oli toki erilainen, mutta elämä tuntui ohjaavan sitten niihin opetuksiin, joiden myötä aloin nähdä käsitteellistyksiä siitä mikä minä olen luonnon osana. Missä menee luonnon ja kulttuurin raja, vai onko tämäkin yksi niistä turhan mustavalkoisista jaoista?

Eliölajeista sieniä olen kerännyt pienestä pitäen ja niiden lajintunnistus on yliopistossa ollut yksi kehityssuunnistani. Niiden etsiminen on kuin aarteenetsintää syksyn kuulaan ilman ja ruskan värien hehkuessa ympärillä. Ja pääsee metsään!

Nature has been with me since my earliest years. Willingness to get to know about it’s wisdom and eternal presence directed me to study biology in a university. Reality while studying was however different, but life seemed to guide me to lessons that made me realize what is my role with nature.

Mushrooms have been one of my greatest passions. I have collected them since I was a kid. Identification has been one of my emphasis in university. Picking them is like a treasure hunt in fall, while vibrant colors and cool air dance around me in a forest!

1380531_592188037494751_1938175717_n

Tsapuska myllyttää täysiä vuonna 2012

Musiikki // Music


Musiikinteko ilmestyi kuvioihin 16 -vuotiaana, kun ostin kesätyörahoilla sähkökitaran. Samanikäisenä aloitin kitaratunnit. Rohkeus lisääntyi hiljalleen ja pari vuotta myöhemmin perustettiin hyvän kaverin kanssa bändi. Tarkoituksena vain fiilistellä yhdessä soittamista. Tähän toimi osuvasti vanhempien autotalli. Myöhemmin tältä pohjalta kehittyi Tsapuska, pirun kova bändi! Meininki tulee pian jatkumaan. Yhdessä soittaminen on todella energisoivaa. Oma bändi on vähän kuin oma lapsi. Musiikin soittaminen on mulle halvasta huvista täysillä nauttimista, eräällä tavalla jopa vähän kuluttavan elämäntavan mukaista.

Making music came into my life on 16th year, when I bought an electric guitar. I also started going to lessons. Courage accumulated little by little and we set up a band. Purpose was just to enjoy playing together. Parents garage fit well to this purpose. Later on we created Tsapuska, smashing and astounding band! Soon the group will be active again. Playing together energizes, it’s like your own child. Playing music for me is maximizing wellness with rather little cost.

Vähän kuluttava elämäntapa // Low consuming lifestyle


 

10408781_757102101013718_3971948827513800935_n

Yhden vetämäni dyykkausreissun tulosta

Prometheus-leirin käyminen ja vaihtoehtohippipiireissä hengaaminen vei mut perinteisen ajattelun ja normien ulkopuolelle ja valaisi yhteiskunnan sivuvirtojen, kuten hävikkiruoan tiedostamista. Liityin nuorisopolitiikkaan ja halusin vaikuttaa ympäristööni ja olla se muutos, jonka haluan maailmassa nähdä. Nämä piirteet yhdessä luontokeräilyn kanssa viitoittavat jo myöhemmin korostunutta elämäntapaa, vähän kuluttamista.

21-vuotiaana tapahtui kaksi merkittävää asiaa lähellä toisiaan, jotka kuvaavat freegania luonnettani. Aloitin ensin ruokakauppojen roskiksista löytyvän ruokahävikin käyttämisen eli dyykkaamisen. Muutamaa kuukautta myöhemmin kokeneempi kaveri johdatti mut liftaamisen maailmaan. Lyhyesti: Molemmissa tavoissa on yhteiskunnan tehottomasti hyödynnettyjen mahdollisuuksien käyttöönottoa. Pian alettiin kaverin kanssa järjestämään muutamia dyykkausreissuja kiinnostuneille samalla pohtien sen laittomuutta ja roolia yhteiskunnassa.

cropped-cropped-29062015322.jpg

Liftasin Kroatiaan kesällä 2015. Juon viiniä ja hyvää teetä Varazdinske Toplicessa. Kirjoitan rypäleköynnösten alla maisemaa katsellen.

Rohkaistuin liftaamisessa enemmän, kun lähdin opiskelijavaihtoon Irlantiin. 23-vuotiaana lähdin yksin liftaamaan Eurooppaan, josta innostuin pitämään blogia. Samana vuonna muodostettiin kommuuni neljän kaverin kanssa. Siinäkin piili halu elää tehokkaasti ja täysin siemauksin, kustannuksia ja elämäänsä jakaen.

After Prometheus camp (sort of a confirmation camp) and hanging out with alternative hippies, that realm took me outside conventional thinking and shed light on side flows of a modern society. I participated into politics and wanted to influence on my environment and be the change I want to see in the world. These characteristics, combined with nature picking, directed me to low consuming lifestyle. 

On my 21th year, two significant things happened that brought me to my freeganistic character. First I started exploring food waste and dumpster diving edible food behind grocery stores. Few months later my friend took me hitch-hiking. Both ways take advantage of resources that are poorly used in society: free space in a car and edible food that is thrown away. Soon me and my friend started organizing dumpster-diving tours and started wondering its illegal status and role in society.

I got empowered with hitch-hiking, when I left for a student exchange in Ireland. On my 23th year I went hitch-hiking alone in Europe and started having a blog. On the same year we formed a commune with four other friends. One idea behind it was to live with low cost but maximizing high quality life by sharing life and costs.

Mielenterveys ja henkiset teemat // Mental health and spiritual themes


 

Kiinnostus mielenterveyteen ja henkiseen kehitykseen käynnistyi hieman myöhemmin, rakastuessani. Tutustuin erääseen
yhdysvaltalaiseen tyttöön. Hän vei mut korkeuksiin, josta putosin syvimpiin syövereihini hänen lähdettyä takaisin ja lopettaessa yhteyden minuun. Se käynnisti elämänkriisin. Samaan aikaan liityin kaverini käynnistämään 30 Pelon Päivää -haasteeseen. Nämä tapahtumat yhdessä käynnistivät uuden elämänvaiheen.

Minussa käynnistyi syvempi prosessi, havahtuminen elämän ja sen loputtomien oravanpyörien keskellä. Aloin herätä henkisesti ja tulla tietoiseksi ajatuksistani, mielestäni, niiden luomasta egosta. Aloin nähdä, että mä voin parantua niistä ajatuskuvioista ja kierteistä, joita olin aiemmin pitänyt pysyvänä osana itseäni, ettei niistä edes voi päästää irti. Olen monessa niistä edelleen tiukasti kiinni, ja samalla tietoisuuteni avartumistie lähti ryminällä liikkeelle. Kirjoitin aikaisemmassa blogissa sydämeni valtaisasta avautumis-kokemuksesta kaiken ahdistuksen keskellä.

pamelamiles1Siitä lähtien tietoisuuteeni on noussut paljon kaunaa ja painolastia menneisyydestä, jota olen pienin annoksin kyennyt hyväksymään. Kirjoitin siitä ensimmäisen tekstini tänne, koskien riittämättömyyttä, rakkautta ja anteeksiantoa. Kaiken tämän päämääränä on itseni ehdoton ja kokonaisvaltainen hyväksyminen, varjoni mukaan lukien. Välillä se on kuin dyykkaisi tukahdutettuja muistoja egon roskakorista. Niin voin pienin annoksin mahdollistaa täyden potentiaalini ihmisenä maailmassa, josta haluan pitää huolta. Ja päästää irti ja elää nykyhetkessä

Interest in mental health and spiritual development started a bit later, when I fell in love. I met a girl from United States. She took me to highest clouds and there I fell to the deepest bottoms of myself when she left back to her home country and stopped all contact. It launched a life crisis. Meanwhile I joined to 30 Days Of Fear -challenge that was organized by my friend. These events started a new era in life. 

A profound process started inside, realizing being surrounded by endless loops and patterns in life. I woke up spiritually and become conscious of my thoughts, my mind and ego. I noticed that I can heal myself from negative mind patterns and whirlwinds that I had kept as a permanent part of myself, that it’s not even possible to let go of them. I’m attached to many of them and my path of rising consciousness began. In my earlier blog I wrote about an unexpected and immense opening of my heart in middle of anxiety.

Since then, lots of grief and accumulated traumas rose up from past that I have started to accept little by little. Then I wrote my first text about inadequacy, stress, life crisis and love. My goal is unconditional and comprehensive acceptance and love, including my dark side. Sometimes it’s like dumpster-diving painful memories and going through them. So I can, little by little, get to my full potential in a world I want to take care of. And to let go and live in the present moment.

Mistä sinä haluaisit kuulla ja kirjoitettavan? Kerro mulle

What would you like to hear and read about? Please tell me

Mainokset